Olen kirjoittanut jo tähän lehteen samantyylisistä asioista useamman kerran. Meidän elämämme täällä maailmassa alkaa jokaisella syntymästä ja toinen varma asia on kuolema. Näiden väliin mahtuu paljon erilaisia asioita ja mielipiteitä meillä ihmisillä. Itselläni on myös näin ollut vuosikymmenten saatossa. Tiedän että olen syntynyt yhdeksän lapsen perheen toiseksi nuorimmaisena. Tiedän tarkalleen siihen aikaan oli luonnollista, että meidät kaikki kastettiin vauvoina, siitä olen ollut aina kiitollinen vanhemmilleni. Entäs tänä päivänä? olemme edelleen vahvasti kristitty maa. Nyt monet nuoret vanhemmat ajattelevat asioita toisin. He kertovat lapsen synnyttyä ettei lasta pitäisi kastaa, jotta hän voisi sitten itse valita vartuttuaan aikuisemmaksi, mitä itse haluaa. He valitsevatkin, jota itse en ymmärrä, jonkinlaiset nimiäiset.
Kuitenkin he haluavat järjestää juhlat lapselle mutta eivät halua lapsen kastetta Taivaan Isän lapseksi. Kysyisin miksi? Samanlainen pieni kasvettuaan aikuiseksi voi myös itse valita tien jatkaako hän millaista elämää. Ero on siis siinä, hänet on jo kastettu ja siitä on helppo jatkaa Taivaan Isän lapsena. Niin tärkeänä osana kaste kuuluu kristityn elämään ja seurakunnilla kuten isovanhemmilla, vanhemmilla ja kummeilla on tärkeä tehtävä kasteen jälkeen ohjata lapsia hyville teille. Tänä päivänä onneksi rippikouluikään tulleille on erittäin tärkeää tämä asia! Siksi he kysyvät; miksi heitä ei ole kastettu? Nyt he haluavat kasteen ja sen jälkeen rippikouluun. Lapsena kastettu ei ole huono asia ja hartaasti toivonkin, että yhä useammat vanhemmat rukoilisivat lastensa puolesta koko elämän ajan ja kiittäisivät. Toivonkin vanhempien laittavansa lapsensa seurakuntien kerhoihin ja pyhäkouluihin.
Seuraavaksi onkin helppo puhua rippikouluista, joissa opetetaan Kolmiyhteisen Jumalan armosta. On ollut erittäin hienoa seurata vuosikymmeniä eri rippikoululaisten tapaa suhtautua jumalanpalveluksiin, joihin heidän täytyy osallistua koulun aikana. Heitä on yleensä 20 -30 nuorta, joille opettajansa seurakunnasta ovat jo alkulähteillä saakka ohjanneet ja opettaneet. Olen seurannut heidän takanaan istuen kuinka eri tavoin nuoret ottavat asian. Viimeksi tänään Palokan kirkossa ollessani tein huomion, nyt ei kukaan naprannut puhelinta, ehkä se oli kielletty. He seurasivat jumalanpalvelusta ja suurin osa rauhallisesti ja luultavasti osittain kuuntelivat.
Tästä päivästä eteenpäin heille opetetaan Jumalan sanan merkitystä heidän elämässään ja sen jälkeen seuraa konfirmaatio. Upeat valkoiset Albat jokaisen päällä ja he osallistuvat myös jumalanpalvelustehtäviin. Jokainen menee alttarin äärelle ja polvistui ja heidät yksitellen siunataan. Siunauksen jälkeen he kääntyvät omien läheistensä eteen, joita kirkkosali on täynnä.
He laulavat rippikoulussa opitun yhteisen laulun, joka tuntuu joka kerta itsestänikin suurenmoiselta.
Viime osiossa nuoret käyvät ehtoollisella ja tässä heillä on hyvä mahdollisuus kiittää Jeesusta, joka ristin kuolemansa kautta on jokaisen heistäkin pelastanu. Siitä on hyvä jatkaa.
Siis rakkaat vanhemmat, jotka olette saanneet pienen vauvan elämäänne niin kantakaa hänet jo kastemaljan äärelle ja rukoilkaa yhdessä vaikkapa Isä meidän rukous.
Tästä eteenpäin myös seurakunta on nuorten elämässä mukana seuraavia etappeja varten.
Siis hyvät vanhemmat, on erittäin tärkeää käydä koko perheen voimalla jumalanpalveluksissa ja muissa tapahtumissa. Juuri äskettäin olen saanut Tampereen seurakunnasta hienon videon, johon oli kutsuttu pienet lapset nollasta yhteen vuoteen, joita vanhemmat olivat tuoneet seurakunnan musiikkileikkikoulun. Tuossa yksivuotiaitten suuressa juhlassa äiti tai isä tuli alttarin eteen kauniin musiikin soidessa ja kääntyivät seurakuntaan päin laulaen soiton mukana.
Tällaisia ja monia muita lapsille tarkoitettuja ja ehkä tärkein on pyhäkoulu, tapahtumia on myös Jyväskylässä.
Paaston aika
Nyt siis vietämme kirkoissamme paaston aikaa ja kärsimysviikkoa.
Tuntuu kuin omakin sydän kärsisi Jeesuksen omasta piinasta, jota Hän joutui kokemaan. Jopa opetuslapsetkaan eivät meinanneet jaksaa Hänen rinnallaan. Katselen hyvin usein oman kotini seinältä taulua, jossa Jeesus aterioi viimeistä kertaa yhdessä opetuslastensa kanssa. Tämän taulun olemme saaneet Sepon kanssa lahjaksi lapsiltamme Roomasta, kun vietimme siellä kultahäitä yhdessä lastemme kanssa. Näitä saman tyylisiä tauluja on seurakuntakodeissa esillä. Tässä vielä yhden mainitakseni on taulu, joka on kymmeniä vuosia vanha maalaus, jonka sisareni Hilkka halusi lahjoittaa Konginkankaan seurakuntakotiin muistoksi isämme syntymäpaikasta.
Ensi sunnuntaina meillä on Palmusunnuntai. Jeesus ratsastaa silloin pienellä aasilla ja ihmiset heittelivät oksia Hänen tiellensä. Siitä juontaa juurensa lasten virpominen ja ne ovatkin juhlahetkiä, kun pienet soittavat ovikelloa ja virpovat. Tämä on karjalainen perinne.
Sitten alkaa raskas piinaviikko, jonka aikana Jeesus meni polvilleen rukoilen apua Hyvältä Jumalalta koviin tuskiinsa.
Kunnes pääsemme Kiirastorstai-iltaan, jolloin kokoonnumme kirkkoihimme hiljentymään ja kuulemaan itkun keskelle tätä raskasta sanomaa. Kunnes vihdoin alttarilta sammutetaan kaikkien opetuslasten kynttilät ja alttari puetaan suruasuun sekä myös alttarikaide mustalla vaatteella peitettynä ja yhdessä veisataan Käy yrttitarhasta polku.
Laulun aikana alttarille tuodaan piikkikruunu, punaiset ruusut ja vain yksi Jeesuksen kynttilä jää palamaan. Uskoisin, että jokaisella sydän pakahtuu ja kyynel vierähtää usealta poskelle.
Jokainen poistuu hiljaa ja rauhassa kirkosta ja toivottavasti hyvin moni meistä palaa pitkänäperjantaina pidettävään jumalanpalvelukseen ilman musiikkia. Ainoastaan laulamme virsiä ja saamme kuulla Jumalan sanaa.
Kunnes koittaa suuri juhlahetki ensimmäinen Pääsiäispäivä.
Kirkko on puettu valkoiseen alttariliinaan. Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Kiittäkäämme ja kertokaamme näistä asioista kaikille , joille nämä asiat eivät ole tuttuja.
Veisatkaamme pääsiäisaamun ilovirsiä. Virsi 84- Nyt se suuri päivä koitti…
Kiitos jokaiselle,jotka olette näitä ajatuksiani lukeneet ja toivon mukaan ohjaatte kaikkia läheisiänne mukaan matkaan.
Toivotan runsaasti Hyvän Jumalan siunausta jokaiselle tämän lehden lukijalle ja samalla kiitän Palokka-lehteä saamastani tilasta. Enkeleitä jokaisen matkaan.
