Luonto

Elokuun luontojutussani ”valittelin” kesäkuun viileistä sääoloista. Heinäkuu olikin sitten jo toisenlainen lämpötilojen suhteen.

Suomi oli alkukesästä matalapaineiden vaikutuspiirissä, ja sää oli epävakainen. Hellepäiviä ei juurikaan ollut ja kesän lämpötilat jäivät alle keskiarvon. Mielenkiintoista oli, että juhannuksena 20.6. oli Saanalla lämpötila -3,2 astetta ja eteläisessä Suomessa ylimmillään +20 astetta. Heinäkuun helteiset sääolot ovatkin sitten jo toisenlainen tarina.

Kevät tuo mukanaan harvinaiset huhtasienet, haarapääskyt ja havaintoja muuttuvasta luonnosta.

Talven jälkeen luonto herää. Vähitellen saapuvat muuttolinnut, kesää enteilevät. Hyvä niin! Sopivan pehmeä lasku kesään sopeutumiseen. Jos kaikki tulisi rysähtäen, niin kuinkahan sen kestäisi? Illalla talvi ja aamulla kesä!

Hämärän hetket paljastavat luonnon salaisuuksia – keväthangilla näkyvät merkit kertovat öisistä kulkijoista, ja pöllöjen mystiset äänet kantautuvat metsistä.

Paavalin päivänä (25.1.) talvi on perinteisesti puolivälissä – mutta mitä kertovat säätilastot ja vanhan kansan uskomukset? Entä onko lumipeite todella ohentunut viime vuosikymmeninä?

Kustaa Vilkuna kertoo kirjassaan Vuotuinen ajantieto (Otava 1997) marraskuusta seuraavaa: ”Marraskuun nimi johtuu luonnonsuhteista, mitä kuvaa sanontatapa ”maa on martaana”. Sana marras näet kuulunee vanhaan indoeurooppalaisen kuollutta merkitsevään sanaperheeseen ja lienee Suomessa ns. arjalainen lainasana yli kahdentuhannen vuoden takaa”